Korven kuiskeen kuulen vuosien takaa.
Rannaton ikivihreä havumetsä.
Vaarat ja suot siintäen kaukaisuuteen, kuin metsäinen meri.
Valoisan kankaan honkien hiljainen humina,
varjoisan kuusimetsän vihreä hämärä.
Siellä on kuukkelin koti,
siellä havuntuoksuinen haukkametsä.
Soi sinipyrstö siellä.
-Lauri Hallikainen-
© Copyright Kultasointu
Korpiahon Hunajan alkujuuret sijoittuvat vuoteen 1936, jolloin Kalle Puumalainen osti Korpiahon autiotilan Varpaisjärven Lukkarilasta, tiettömän tien takaa.
Pian uutteruudella ja sinnikkyydellä alkoi peltojen raivaus ja piharakennusten teko, joka katkesi asuinrakennuksen osalta talvisodan syttyessä syksyllä -39.
Talo jäi ilman kunnollista kattoa Kallen lähtiessä Raatteen suunnalle puolustamaan nuorta itsenäistä Suomea. Sodan jälkeen talo sai katon ja Suomi vuosien myötä lisää kansalaisia Kallen ja Iidan neljän lapsen muodossa.
Tilan tuotantosuunnat vaihtuivat vuosien myötä viljasta ja karjasta metsän kasvuun ovien ollessa lähellä lopullista sulkeutumista.
Lapsista nuorin Markku alkoi hallinnoida tilaa vuonna 1988 palattuaan kierrokseltaan maailmalta tuoden mukanaan tuoreen kihlattunsa Jaanan. Tilalle ilmestyivät muutoksen myötä mehiläiset, joista piti tulla yhteinen harrastus.
Parissa vuodessa harrastus muuttuikin yritystoiminnaksi Jaanan aloitettua hunajajalosteiden kehittelyn. Valikoimaa laajennettiin erilaisilla makuhunajilla ja hunajajalostuksen nykypäivää ovat erilaiset maustetut hunajat, joista hunajankäyttäjät saavat virkistävää vaihtelua ruokavalioonsa.
Hunajaa myytiin alusta pitäen puolileikillään naapureille ja sukulaisille nimellä Korpiahon Hunaja.
Muutamassa vuodessa homma sitten karkasi käsistä; Pesämäärä kasvoi ja
- 1993 mehiläistalous nousi osaksi yritystoimintaa
- 1997 omat toimitilat valmistuivat Lukkarilaan
- 1997 alettiin pakata naapuritarhaajienkin hunajat
- 1997 perustettiin pioneerihankkeena Hunajarinki
- 1998 aloitettiin mehiläishoitotarvikkeiden myynti ja koulutukset
- 1999 hoitotarvikkeiden maahantuonti ja yhteistyö Swientyn kanssa
- 1998 jalosteet pääsivät keskusliikejakeluun, uutuuksina saunahunajat ja löylytuoksut
- 1998 aloitimme N 67 jakelun omalla autolla tarhaajien kotiovelle saakka
- 1999 yhteistyö Lahtisen valimon kanssa vahan käsittelyssä alkoi
- 1999 Pohjois-Savon Pro Maaseutu -palkinto tunnustuksena esimerkillisestä työstä suomalaisen maaseudun puolesta
- 2000 450 m2 laajennus Nilsiään
- 2000 aloitettiin mehiläisten sisätalveutus
- 2000 pölytyspalvelu luomu- ja marjatiloille siirtohoidon myötä
- 2001 Korpiahon käsittelemän hunajan pesämäärä ylitti 1000 pesän rajan
- 2002 vahan sulatus ja kehien kierrätys alkoi
- 2003 Tikkaemojen kasvatus siirtyi Korpiahon verkostolle
- 2004 rahtipakkaus ja jalosteiden sopimusvalmistus alkoi
- 2006 koko toiminta keskittyi Nilsiään uusien 1000 m2 tilojen myötä
- 2006 ”Hunajatalo” täyden palvelun erikoismyymälä aloitti toimintansa
- 2007 Korpiaho toimii yhdyssiteenä mehiläishoitajien ja hunajaisten tuotteiden ystävien välillä Korven opettamalla nöyryydellä asiakaan ääntä herkästi kuunnellen.
Nykyään alkuperäinen Korpiahon tila toimii mehiläiskuningattarien kasvatusasemana ja vapaa-ajan viettopaikkana perinteitä ja perustajiaan kunnioittaen.
Korpiahon tuottama ja pakkaama hunaja on peräisin alueemme puhtaasta luonnosta kerättynä Suomen vaaroilta ja salomailta. Satokasveina ovat mm. vadelma, horsma, hilla, paju, puolukka, horsma sekä luomupeltojen apila. Puhdas erämaaluonto ja raikas ilmasto antavat hunajalle pehmeän ja aromikkaan kesäyön auringon maun.
Pohjoisen Suomen tuottama hunaja lukeutuu maailman parhaimpiin, sillä mehiläiset vierailevat kukissa, joita saasteet ja torjunta-aineet eivät ole pilanneet.
Paras hunaja tuotetaan kaikkein syrjäisimmissä kylissä, joten tuottajillemme se tarkoittaa markkinoiden kaukaista sijaintia elintärkeiden tulojen ohella.
Korpiahon tiukat laatuvaatimukset täyttävät hunajalajit pääsevät kauttamme kaikkien suomalaisten ruokapöytään – Lähellesi.
Nälkämaan laulu
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa!
Jylhien järvien loiskintaa!
Meidänpä mainetta mainivat nuo:
koskien ärjyt ja surkeat suot;
meidänpä vapautta vaarat on nää!
Meidän on laulua lahtien päät!
Meille myös kevätkin keijunsa toi:
rastas ja metso täälläkin soi.
-Ilmari Kianto-
